tiistai 24. tammikuuta 2012

Pipo päivässä piristää.

Eilen tein uuden pipon:




Pipo on neulottu yhdestä kerästä Novitan Kelo-lankaa (väri violetti) ja malliohjeena toimi siskoni vanha pipo. En olekaan ikinä ennen tehnyt kyseisen mallisia pipoja, joten ensikertalaisella meinasikin loppua älynlahjat kesken pähkäillessä, että miten ihmeessä tuon alaosion lerpukoineen saa tehtyä mahdollisimman järkevästi. No, sain lopulta tikistettyä viimeisetkin aivosolut toimintaan ja keksin ratkaisun. ;)

Muutin mallia hieman: otsalle neuloin nurjan sijaan joustinneuletta (2o,2n) ja kavennuksen tein omalla tyylilläni. Lisäsin myös pienen, suloisen tupsun koristamaan nuppiani epämääräisten hapsujen sijaan (jotka itse asiassa olivat mallipipossa ihan kivat, jos totta puhutaan.) 

Pipon alle mahtuu kivasti korvaläpät, niin kouluun pyöräillessä tai koiran kanssa lenkkeillessä ei käy kylmä viima pahasti korviin. Tietenkin voisi myös ommella pipoon vuoren, mutta minusta korvaläpät pipon alla on kätevä systeemi ja tällöin pienoinen tuuletuskin pelaa edelleen!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Treenitaskut.

Tänään sain lopullisesti valmiiksi treenitaskut, joita on tarkoitus käyttää siis koiran kanssa treenatessa. Monesti tavallisissa ulkoilutakeissa on liian pienet, ahtaat ja väärässä kohtaa sijaitsevat taskut namien kaivamisen kannalta. Tällöin palkkaamiseen menee ihan liian paljon aikaa. Lisäksi treenatessa on monta kertaa tullut huomattua, kuinka taskut ovat pullollaan tavaraa: kännykkä, kotiavaimet, auton avaimet, lompakko, naksutin, namit.. Ulkoilutakkeja ei aina myöskään tekisi mieli sotkea kuolan ja nakin vuoraamilla käsillä. Esimerkiksi oma violetti ulkoilutakkini on lähestulkoot harmaa taskun suulta, joka ei ole niin kamalan kiva asia. Näinpä treenitaskut ovatkin melko oivallinen keksintö.

Meidän treenitaskumme ovat syntyneet lähes täysin kierrätysmateriaaleista, nimittäin osasta miesten työhaalaria. Uutta ovat ainoastaan pistolukko, kuminauha, pieni pätkä nylonnauhaa ja ompelulanka. Treenitaskujemme materiaaleihin käytetty hinta ei siis hivele pilviä ja tuntuu toimivan ihan siinä missä muutkin (testiksi naksuteltiin yhden nakin verran kosketuskeppiä.) Kierrätys on lisäksi ekologista, mikä on itselleni tärkeä asia.

Työ oli melko työläs, varsinkin kun tällaiset projektit, missä pitää ommella hieman enemmän, ei ole ihan tuoreimmassa muistissa. Aikaa käytin tämän valmistamiseen muutaman illan, kun laskee mukaan materiaalin keräämisen haalarista. Vinkkejä etsin netistä ja aika hyviä kuvia löytyikin kiva määrä. Halusin tehdä taskuistamme hieman lyhyemmän version, kuin valtaosa netistä löytämistäni treenitaskuista. Tällöin tavaraa ei vaan mahdu niin paljon, mutta en halunnut luoda liian hamemaista vaikutelmaa. :D

Tässäpä olisi valmis työ etupuolelta, kiinnitys siis pistolukolla:

Valmiin etukappaleen oikea tasku. Taskun yläpuolella on O-rengas, mihin voi kiinnittää jotakin tarvittaessa:

Vasen tasku, jossa päällä erillinen tasku esim. kännykälle. Kännytaskun kiinnitys tarralla. Varsinaisen taskun yläpuolella liipasinlukko, johon voi kiinnittää esim. naksuttimen:

Takakappale, jossa koko takapuolen levyinen iso tasku, joka ei valitettavasti näy kuvassa kunnolla. Takapuolelle on ommeltu koko yläreunan matkalta kuminauhaa:

Huomenna viedäänkin sitten treenitaskut tositoimiin hallille treeneihin, jolloin nähdään onko tämä tuotos toimiva myös liikkeessä. :)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Neulomuksia.

Viime aikoina on tuntunut siltä, että koko ajan olisi pakko neuloa jotain. Syynä on varmaan tämä talvinen pimeys ja kylmyys. Valmiiksi olen saanut pipon, joka on seuraavassa kuvassa oikealla:

Pipoperhe.

Keskimmäisen tein jo syksyllä ja vasemmanpuolimmainen pipo valmistui jo viime talvena. Pipojen malli on mielestäni kiva: löysä ja mukava ja siksi viljelen sitä aina uudestaan ja uudestaan. Ohje on omasta päästäni. Iso tupsu vanhimmassa pipossa on ihanan muhkea ja ilman tupsua olevat pipot ovat juuri hyviä lenkkeilyyn, sillä tarvittaessa voi vetää hupun pipon päälle.

Seuraavat kämmekkäät valmistuivat toissapäivänä (pahoittelut, kun kuvassa vain toinen):


Lanka on ihanan suloista mohair-lankaa, minkä löysin kaupan tarjouslaarista. Väri on mukavan vanhahtava, jollaisiin olen jostain syystä viime aikoina hieman hurahtanut.. Halusin tehdä jotain edes hieman haastavampaa kuin joustinneule tai ainaoikeinneule, joten päätin kokeilla palmikoita, joita ei ole tullut tehtyä sitten koulun tekstiilityötuntien. Kiva ohje löytyi täältä, mutta muokkasin sitä jonkin verran langalleni sopivaksi ja muutenkin mieleisemmäksi. Ja palmikotkin onnistuivat helposti! Peukalon ja sormien aukon suulle virkkasin mustaa lankaa koristeeksi.

Näin talvisin kämmekkäitä on mukava pitää lämmikkeinä kun seikkailee tietokoneella tai koulussa (missä on tosin aina kylmä.) Syksyisin ja keväisin kämmekkäät menevät ulkonakin esim. lenkkeillessä.

Haalarin purkamistalkoot ja ideointia.

Hohhoijjaa. Sain eilen miesten talvikäyttöön soveltuvan työhaalarin, joka on kokoa 64. Ja on muuten ISO. Aloitin purkamisprojektin tänään ja se ei sitten osoittautunutkaan miksikään pienimmäksi hommaksi ja jäi siten kesken. Täytyy jatkaa toisena päivänä, nyt ei jaksa. Ajatuksena on purkaa koko haalari osiin ja käyttää materiaaleja uudelleen jossain muodossa. Materiaaleja kertyykin mukavasti erilaisia: päällyskangasta, tikkivuorta, vetoketjuja, heijastinta, tarroja, nauhaa...

Haalarista saatavista materiaaleista on ensimmäisenä tarkoitus tehdä Merrille talvimantteli. Materiaaleja riittää myös paljon muuhun, joten täytyy vielä miettiä mitä siitä tekisin. Ajattelin, että voisin tehdä siitä myös itselleni talvikäyttöön treeniliivin, mutta pakko myöntää, että en ole varma riittääkö rahkeet sellaiseen liiviin, mitä olen suunnitellut. Täytyy kypsytellä ja suunnitella asiaa.

Monemoista Merrille.

Tänään kauan odotettu Antassun tarvikelähetys saapui ja heti aamulenkin jälkeen alkoikin ompelukone laulaa. Sain valmiiksi kaksi puolikuristavaa pantaa, vedonestovaljaat ja köysitaluttimen. Pidemmittä puheita kuvia tuotoksista:

Elefanttitanssi.

Talviketut.

Vedonestovaljaat.

Valjaat mallin päällä.

Köysitalutin. Huomaa kovin merrimäiset värit.

Pannoissa on pehmusteena mustaa fleeceä ja koristenauhan alla on heijastinnauhaa. Malli on samanlainen kuin Merrille aiemmin ostamassani TopCaniksen puolikurkkarissa. Valjaat on samanlaista mallia kuin Easy Walk -valjaat ja mallia otin netistä löytyneistä kuvista. Ideana on koiran vetäessä kääntää koiraa sivulle päin ja siksi hihnan kiinnityskohta onkin koiran rinnalla. Koekäytettö valjaille suoritettiin kävelemällä yhteen Merrin lempipaikoista, jonne mennessä kävellään (vai juostaan?) joskus pää kolmantena jalkana, mutta nyt oltiinkin samalla aaltopituudella siinä, mikä on sopiva vauhti. Valjaat siis toimivat hyvin. Taluttimen köydet ompelin kiinnityskohdista vaan viereikkäin yhteen ja juruutin monta kertaa eestaas. Ompelukohdan peittää muovinen köydenkiinnike. Talutin ei suoraan sanottuna herätä luottamusta kestävyydellään, joten se pääsee Nurmekseen, maaseudulle, jossa talutinta ei tarvitse muuten kuin lievittämään omistajan pelkotiloja yöaikaisilla pissalenkeillä.

Postimiehen tuomasta paketista tarvikkeita jäi vielä Y-valjaisiin, jotka olen luvannut tehdä Alpo-koiralle. Koristenauhoja riittää useampaankin pantaan, mutta nylon- ja heijastinnauha loppui kesken, joten niiden toteutus on taas jonkin aikaa jäissä. Kerkee nyt jonkin aikaa edellisiä käyttää, heh.

Huomenna lähdemme Merrin kanssa maalle loppuviikoksi. Joku(nen) lankakerä on taas otettava mukaan ja koitettava väkertää jotain joko virkkaamalla tai neulomalla. Edellisellä landereissulla (viime viikonloppuna) neuloin pipon, mutta siitä tuli liian iso, joten josko nyt onnistuisin tekemään sopivan. Lisäksi pari munamiestä ja kissanlelua odottaa valmistajaansa.. Eli ei muuta kun Merri, langat, puikot ja koukut valmiiksi ja menoks!

Postikorttilaatikot.

Kaapistani löytyy läjäpäin vanhoja kortteja, sillä en yleensä raaski heittää mitään pois. Varsinkaan mitään sellaista, minkä olen saanut joltain muulta. Mieleeni tulikin eräs päivä mummoltani saatu postikorttilaatikko, jonka olen saanut yli kymmenen vuotta sitten. Aloinkin selata korttipinkkaa ja erittelemään kortteja: pystykortit, vaakakortit, kissakortit, joulukortit jne. Sitten valkkasin eri pinoihin kortteja, joista voisi syntyä laatikko.

Minun ja mummoni tekemät korttilaatikot ovat muodoltaan suorakulmaisia särmiöitä. Niissä on siis neljä seinää, pohja ja kansi. Kortteja yhteen laatikkoon tarvitaan 12, sillä jokainen seinä, pohja ja kansi muodostuvat korttipareista. Tällöin myös laatikon sisäpuolella on kuvat ja korttien tekstipuolet jäävät piiloon, joten myös käytettyjä kortteja voi hyvinkin käyttää. Tässä mummoni tekemä laatikko, joka toimii ompelulaatikkonani:


Kirjoitan seuraavaksi lyhykäiset ohjeet kuvineen, miten korttilaatikon tekeminen onnistuu.

Ensin valitaan 12 korttia, joista korttilaatikko muodostuu.


Kun laatikko tehdään pystykorteista, niin sen pohja ja kansi ovat neliön muotoisia. Jos taas laatikko on vaakakorteista, niin neliöt tulevat laatikon päätyihin. Kuhunkin laatikkoon tarvitaan siis neljä neliön mallista korttia.


 Seuraavaksi muodostetaan korttiparit ja ommellaan ompelukoneella apureiät korttiparin reunaan (kortit on hyvä pitää tässä vaiheessa päällekkäin), jolloin seuraava käsinompeluvaihe helpottuu.


Korttiparit ommellaan käsin yhteen valmiita reikiä käyttäen parsinneulalla. Käytin melko paksua puuvillalankaa, jonka löysin lankakoristani.


Jos korttien yhteenompelussa jää pitkä langanpätkä, sitä ei kannata päätellä, sillä sitä voi käyttää laatikon kasaamisvaiheessa.


Kun kaikki korttiparit on ommeltu yhteen aletaan kiinnittää kortteja toisiinsa korttien sivuista laatikon muotoon.


Kansi kiinnitetään vain yhdestä sivustaan, jotta laatikon saa myös avattua.



Kannen korttiparin kortit kannattaa laittaa toisiinsa nähden ylösalaisin, sillä tällöin valmiin, suljetun laatikon kansi on laatikon edestä katsottuna oikein päin ja laatikon avatessa myös kannen alapuolen kortti on tällöin oikein päin. Itse tein myös pohjan korteille näin, mutta on makuasia miten päin laatikon pohjan kortin tulisi olla.


Lattikkojen tekeminen on melko hidasta puuhaa. Yhden laatikon tekemiseen meni minulta aikaa useampi tunti ja näiden kahden laatikon valmistumiseen menikin pari iltaa. Korttilaatikoista saa kyllä tehtyä upeita, mikäli löytyy hienoja kortteja. Hienoimmat kortit kannattaakin laittaa laatikon ulkopuolelle ja kanteen, sillä jos laatikossa säilyttää tavaraa, niin sisäpuolen kortit eivät juurikaan näy kantea lukuunottamatta. Vanhoista joulukorteista saa hienon laatikon esimerkiksi joulusuklaille tai tuleville joulukorteille.

Panta-tonttu.

Tämän tontun lahjapajassa kuhisi vielä aatonaattona, kun viimeistä lahjaa väkerrettiin kasaan. Lahja meni Alpo-koiralle, joka on Merrin "mualaisserkku." (Merri kun on niin hienostunut kaveri, ainakin joidenkin mielestä..)

Porokoira-Alpo

Lahja oli ollut jo kauan mielessä, sillä löysin omasta mielestäni juuri kyseisen koiran näköistä koristenauhaa jo aiemmin tänä talvena. Kuitenkin uskollisena tyylilleni, aloitin lahjan valmistamisen viime tingassa. Lisäksi pikkuinen perfektionisti otti välillä taas vallan ja mikä tahansa tuotos ei kelvannutkaan, joten muutamaan otteeseen sain purkaa ja tehdä uudelleen. Koska ensimmäinen versio olisi lisäksi saattanut olla liian pieni, niin nyt Merrikin saa sitten samanlaisen pannan. Serkukset kuin ilvekset, tai jotenki silleen.. Joka tapauksessa, loppu hyvin kaikki hyvin ja Alpo-herrakin sai kuusen alta lahjansa.

Panta valmistuu.
Valmiina pakettiin!

Panta on 4cm leveä, säädettävä pistolukkopanta ja koristenauhan alla on heijastinnauhaa. Koristenauha on syksyinen ja mielestäni se sopii syksyisten sienimetsien kruunaamattomalle kuninkaalle kuin kirsu kuonoon!

Tonttu-pajan ahkera apuri.

Virkkauksia.

Lisään vielä yhden käsityöaiheisen kirjoituksen vastikään tehdyistä käsitöistä, jotta pääsen tässä blogikirjoittelussa edes hieman alkuun. Aiheena iki-ihana virkkaaminen!

Virkkaaminen on siitä hauskaa, että se on nopeaa, varsinkin sitten, kun sitä on tehnyt paljon. Tässä kirjoituksessa esittelen muutamia virkkaustöitäni. Jätän tämän kirjoituksen pipovapaaksi, sillä olen tehnyt niitä liikaa. Palaan niihin ehkä joskus.

Arigurumit ovat pieniä neulottuja tai virkattuja hahmoja, jotka täytetään lopuksi esim. vanulla. Ohjeita on netissä aika vähän, ainakaan suomeksi, mutta kovin monimutkaisia eivät englanninkieliset ohjeet ole, sillä virkatuissa arigurumeissa käytetään yleensä vain ketjusilmukoita ja kiinteitä silmikoita. Tässä minun koitokseni tältä saralta:

Aurinko-arigurumi. Ohje omasta päästä mallikuvaa käyttäen.
Kuutti-arigurumi. Ohje netistä

Seuraava pussukka on virkattu kiinteillä silmukoilla. Ensin on virkattu suorakulmion muotoinen pätkä mustalla langalla. Pätkän pituus on pussukan korkeus kerrottuna kahdella. Sitten on aloitettu läpän virkkaaminen kaventamalla molemmilla reunoilla. Kavennusta on jatkettu niin pitkään, kunnes halutun läpän pituus on sopiva. Viimeiselle kierrokselle on virkattu ketjusilmukoilla kiinnityslenkit. Seuraavaksi on ommeltu napit kiinni sopiviin kohtiin. Vuorikankaasta on leikattu sopiva pala ja ommeltu se kiinni. Tämän jälkeen sivusaumat on ommeltu yhteen ja läpän reunaan on virkattu koristeeksi keltaista, paksua lankaa. Nyt pussukka on valmis.

Pussukan ohje omasta pääsä. Sisällä vuori.

Seuraavaan koriin en ole täysin tyytyväinen (myönnettäkööt), sillä olisin toivonyt sen olevan hieman jämäkämpi. Nyt ryhdikkyys jäi uupumaan, sillä kori on niin leveä. Tästäkin syystä tulen varmaan kokeilemaan korien virkkaamista ontelokuteesta jossain vaiheessa lisää. (Itse asiassa yksi on tällä hetkellä työn alla, mutta into on hukassa..) Kori saa kuitenkin toimia Merrin lelukorina. Kori on virkattu Suuri Käsityö -lehden ohjeella ja pääosin puolipylväillä.


Seuraavaksi kuvasarja kun vanha matonpätkä sai uuden elämän korina, jossa säilytetään kaukosäätimet. Maton pää oli jo rispaantunut ja lisäksi maton leveys oli epätasainen, kun maton pää oli ohuempi, joten tilanne vaati korjausta.

Matto katki!
Maton purkamista.
Kuteet keritty omiksi väripalloikseen.
Kori on valmis.

Siinäpä muutamia virkkaustöitäni. Lisää luvassa, kunhan virkkausinto ottaa taas vallan.

Valjaat.

Olen tehnyt Merrille tähän mennessä yhdet valjaat. Mallina toimivat TopCaniksen pieneksi käyneet y-valjaat, joiden malli on mielestäni todella hyvä. Muutenkin y-valjaiden malli on jotenkin miellyttävämpi kuin muiden valjaiden.

Valjaisiin on käytetty 4cm leveää nylonnauhaa. Kaulan ympäriltä meneviin osiin on ommeltu heijastinnauha ja rintapalaan on lisätty pehmusteeksi pörrökangasta. Lisäksi on tarvittu yksi O-rengas, yksi D-rengas ja pistolukko. Kaulanympärys ja mahanympärys ovat säädettäviä. Säätöjä varten on tarvittu kolme T-solkea. Ompeluun käytetty paksumpaa lankaa ja neulaa.

Valjaat, mallina TopCaniksen y-valjaat.

Jossain vaiheessa on tarkoitus kokeilla vedonestovaljaiden tekemistä. Vetäminen ei ole meillä mikään ongelma, mutta kai niitä voi huvin vuoksikin kokeilla?

Pantahöpsöys?

Haluan kirjoittaa ensimmäisen käsityöjuttuni koiran pannoista, koska niitä teen tällä hetkellä mieluiten. Pantainnostukseni alkoi, kun tilasin ensimmäisen mittatilauspantani. Huomasin, että pantojen rakenne ei ole kovin monimutkainen ja päätinkin kokeilla itse. Materiaalit tilaan täältä. Lisäksi koristenauhoja olen tilannut mm. ebayn kautta. Tykkään tehdä leveitä pantoja, jotta panta tuntuisi mahdollisimman hyvältä koiran kaulalla.

Pannoissa on käytetty 4cm leveää nylonnauhaa, minkä päälle on ommeltu koristenauha. Kiinnitys toimii pistolukolla. Pannoissa on käytetty myös kahta D-rengasta, jolloin pistolukko ei joudu niin kovaan käyttöön. Kolmessa ensimmäisessä pannassa on säätövara ja siksi niihin on tarvittu lisäksi T-solki. Viimeinen panta on pehmustettu pantterikuvioisella kankaalla ja siinä ei ole säätövaraa.


Tässä ihan esimmäinen pantani. Se sai uuden kodin serkultani.
Pantterikuvioinen säädettävä pistolukkopanta, koristenauha ebaysta.
Säädettävä pistolukkopanta, koristenauha ebaysta.
Pehmustettu pistolukkopanta.

Pantojen ompeluun käytän paksumpia neuloja ja paksumpaa lankaa. Koneella saa ajella monta kertaa edestakaisin, että varmasti kestää! Välillä kone meinaa hyytyä, mutta hiljaa hyvä tulee. Voi kunpa olisi teollisuusompelukone..

Tilasin juuri Antassusta lisää tarvikkeita ja seuraavaksi aionkin tehdä puolikuristavia pantoja. Paria erilaista koristenauhaakin tuli jo hankittua niitä varten ja lisää on tulossa. Miten paljon ihania koristenauhoja onkaan olemassa..! Mutta niistä lisää sitten myöhemmin, kunhan tarvikkeet tulevat ja pääsen hypistelemään niitä.

Uusi aloitus.

Aloitin Joulukuussa 2011 kirjoittelemaan Merrinkera-blogia ja alunperin tarkoitukseni oli kirjoitella sinne sekä koira-, että käsityöaiheisia kirjoituksia. Olen kuitenkin tullut nyt siihen tulokseen, että on paljon selkeämpää sekä minulle, että lukijoille pitää kahta erillistä blogia: oma koiralleni Merrille, sekä nyt tämä uusi, jonka pyhitän pelkästään tekemilleni käsitöille. Siirrän Merrinkera-blogistani tänne seuraavaksi käsityöaiheiset blogikirjoitukseni, joita ei onneksi vielä ole kovin paljon kertynyt (tämänkin takia on hyvä tehdä muutos hyvän sään aikaan), jotta myös alkuperäinen blogi olisi alusta saakka selkeämpi uusille lukijoille.

Tervetuloa lukijaksi!